Yleisimmät sairaudet ja niiden oireet

-Rokotuksella estettävät taudit
Penikkatauti - oireet samoja kuin koiralla: ruokahaluttomuutta, kuumetta, väsymystä, paksua eritettä silmistä sekä sieraimista, ripulia, oksentelua, yskää, ihottumaa ja selkeää koordinaation heikentymää. Tarttuu pisaratartuntana. Hoitoa ei oikeastaan ole ja tauti on lähes poikkeuksetta tappava. Penikkatauti on estettävissä säännöllisellä rokottamisella tai sitten eläinten pitämisellä erossa muiden talouksien eläimistä.
Rabies – Yleisoireet; juominen on äärimmäisen kivuliasta, jopa syljen nieleminen on mahdotonta. Siitä johtuen eläin kuolaa joskus voimakkaastikkin. Eläin on hämmentynyt ja omituisen oloinen. Rabieksella on kaksi ilmenemistyyppiä, freteillä yleisempi on passiivinen rabies. Passiivinen rabies: käyttäytymismuutokset ovat vähäisiä, jolloin erilaiset halvaukset esim. nielun ja alaleuan lihaksissa ovat usein ensimmäiset havaittavat oireet. Eläin on täysin voimaton, ei syö eikä oikein reagoi mihinkään. Aggressiivinen rabies: eläin on kiihtynyt ja arvaamaton, hyökkäilee ja pyrkii puolustautumaan puremalla olematontakin uhkaa vastaan. Hoitoa ei ole, tauti on lähes poikkeuksetta tappava. Voidaan estää rokottamalla tuontieläimet ja maiden välillä muuten liikkuvat eläimet, sekä pitämällä fretit erossa luonnonvaraisista pienpedoista ja lepakoista.
-Taudit joihin ei ole rokotetta
Lymfooma - Imusolmukesyöpä voi tulla nuoreenkin yksilöön ja esiintyä missäpäin kehoa tahansa. Oireet ovat väsymys, ruokahaluttomuus ja selittämätön laihtuminen, myöhemmässä vaiheessa kasvaimet ja ihan konkreettisesti turvonneet imusolmukkeet. Hoitona eläinlääkäri voi määrätä lääkitystä. Ennaltaehkäisykeinoa ei oikeastaa ole. Lymfooman periytyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa.
Insulinooma - haimaan ja sen ympäristöön kasvavat pienet kasvaimet, jotka häiritsevät insuliinin tuotantoa ja näin aiheuttavat heittelyä eläimen verensokeritasoissa. Oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin diabeetikko ihmisellä:  huono kordinaatio, hämmennys, ruokahaluttomuus, laihtuminen, huono keskittyminen, kuolaaminen ja joissain tapauksissa takajalkojen halvaantuminen aika-ajoin. Diagnoosi tehdään verikokeesta ja hoitona on leikkaus, lääkitys ja ruokavalio. Parhaana ehkäisykeinona on ehdottomasti fretin ruokavalion valvonta ja hiilihydraattien rajoittaminen. Sokeri ja viljat eivät ole fretin ruokaa.
ECE (Viherripuli) - coronaviruksen aiheuttama tarttuva vatsatauti. Oireena vihertävä limainen uloste ja oksentelu. Ensihoitona elektrolyyttejä veteen ja inuliinia. Jos fretti tuntuu uupuneelta, ripuli ja oksentelu on voimakasta, tai eläin osoittaa vähänkään kuivumisen merkkejä on se vietävä heti lääkäriin. Tautia ei voi välttää muulla kuin erinomaisella hygienialla tai pitämällä fretit erossa vieraista freteistä. Tarttuu myös vaatteiden välityksellä, eli oma hygienia on myös tärkeää jos taloudessa on epäilys ECE:stä.
Uutta eläintä laumaan tuotaessa vihreää ripulai esiintyy usein kun toisilleen vieraat bakteerikannat etsivät tasapainoa. Uuden fretin tuloon kannattaakin molemmissa päissä varustautua aloittamalla maitohappo bakteerien antaminen hyvissä ajoin. 
ADV- parvo - HIV:tä muistuttava autoimmuunisairaus. Oireina immuunikadosta johtuva painon lasku ja eläimen geneerinen kuihtuminen, taudin aivan loppupuolella halvaukset, tärinä ja tervamainen tai verinen uloste. Kaikki eläimet eivät edes näytä oireita ennenkuin immuunikadon aiheuttamat taudit alkavat tuhota sisäelimiä. Hoitokeinoja ei ole, tautia tutkitaan vasta. Ennaltaehkäisynä ulkomailta tuotavien eläinten tarkka valinta ja terveystutkimukset, käsittelijähygienia on äärimmäisen tärkeää, koska ADV-parvovirus on erittäin helposti leviävä ja kestävä tauti. Varsinkin turkistarhoilla ADV on hyvin yleistä, koska eläimet eivät välttämättä saa minkään näköisiä oireita taudista ennenkuin ovat turkiskypsiä ja tautia ei nähdä tarpeelliseksi saada mitenkään kuriin.
Minkkien ADV ei tiedetä ainakaan vielä levinneen fretteihin. 
Aplastinen anemia - naaraan pitkittynyt kiima aiheuttaa aplastista anemiaa. Oireina väsymys, limakalvojen vaaleus, verinen uloste ja voimakas karvanlähtö. Pitkittyneenä johtaa luuytimen pysyviin vaurioihin ja kuolemaan. Hoitona lääkärin antama hormonihoito,  ja sterilisaatio. Ennaltaehkäisynä joko naaraan astuttaminen ajallaan, steriloiminen tai hormoni-implantti.
Lisämunuaisongelmat - eniten steriloitujen frettien vaiva. Oireena kiimamainen käyttäytyminen vaikka eläin olisi steriloitu, voimakas karvanlähtö varsinkin hännäntyvessä ja kyljissä, laihtuminen ja ihon ohentuminen. Diagnosointi voidaan tehdä joko lähettämällä verikoe Amerikkaan, tai vain antamalla fretille hormonipistos. Jos pistos tehoaa ja karva kasvaa takaisin, on kyseessä lisämunuaisen toimintahäiriö. Hoitona nuorella eläimellä leikkaus, hormoni pistokset tai suprelorin-implantti. Ennaltaehkäisynä eläimen steriloiminen mahdollisimman myöhään tai vain kemiallisesti superlonimplanteilla. Lisämunuaisongelmilla on myös yhteys valonsaantiin ja frettien tulisikin saada lähinnä ainoastaan luonnonvaloa. Talviaikaan se tarkoittaa lähes 14 tuntia hämärää.
Flunssa ja influenssa - fretin flunssa ja influenssa on ihmiselle zoonoosi, eli voi tarttua ihmiselle ja ihmiseltä frettiin. Oireet samat kuin ihmisellä. Hoito sama, lämpöä, ravintoa ja rakkautta. Jos pitkittyy, niin lääkärin ohjeiden mukaan. Ennaltaehkäisynä eläinten käsittelyn välttäminen kipeänä ja hyvä käsihygienia.
Loiset - Yleisimpinä korvapunkit, fretti rapsuttaa korviaan ja korvasta tulee kahvinporomaista mustaa likaa. Eläinlääkäri määrää pitkällä ajalla annettavia tippoja, jotka tappavat punkkit. Myös perheen muut nisäkkäät tulisi hoitaa korvapunkkien varalta ja eläinten petivaatteet pestä huolellisesti. Voidaan ennalta ehkäistä hoitamalla loishäädöt kuntoon ennen tapaamisia muiden frettien kanssa esim. Stronghold- häädöllä.
-Muut
Vierasesine ruuansulatuksessa - yleisin frettien kuolinsyy, eläin koittaa toistuvasti ulostaa ja joko ei kykene tai sitten uloste tulee erittäin ohuena nauhana, tai ripulina, fretti oksentaa ulos kaiken syömänsä ja juomansa hetki sen nielemisen jälkeen. Eläin aristaa vatsaa koskettaessa, voi olla vetäytynyt ja tuskainen, hankaa tai raapii suupieliä, kakoo ja narskuttelee hampaitaan. Jos ulostaminen onnistuu edes osittain on ensimmäinen hoitokeino juottaa fretille parafiiniöljyä ja ottaa yhteys lääkäriin. Jos epäillään koko tukosta, viedään eläin välittömästi lääkäriin, jossa lääkäri suorittaa varjoainekuvauksen ja poistaa tukoksen kirurgisesti. Ennaltaehkäisynä toimii geneerinen valppaus, tavaroita ja vaarallisia materiaaleja ei jätetä eläimen ulottuville, kumisen vinkulelun palat ja muut vastaavat korjataan pois lattioilta ja fretin ja muidenkin lemmikkien lelut tarkistetaan säännöllisesti. Jos fretillä on taipumus syödä kangasta, pidetään huolta, että materiaalit ovat mielellään sitten edes luonnollisia ja ns. hajoavia. Keväällä ja syksyisin fretin ruokaan lisätään tarpeeksi juoksevaa rasvaa, esimerkiksi ruokaöljyä tai kalaöljyä, joka helpottaa irtokarvan poistumista ruuansulatuksesta. 
Lämpöhalvaus - pieni eläin ylikuumenee helposti ja se tulee estää tarjoamalla fretille mahdollisuuskesäkuumalla päästä pois auringonpaisteesta ja jonnekkin viileään. Mitään eläintä ei jätetä kuumaan autoon ilman kunnollista viilennystä ja juomavettä. Oireina on ruokahaluttomuus, voimattomuus, läähättäminen, kosketettaessa kuumantuntuinen iho ja punotus. Frettiä pyritään viilentämään käärimällä esimerkiksi märkään pyyhkeeseen ja otetaan heti yhteys lääkäriin. Älä aseta jäitä tai muuta erittäin kylmää suoraan fretin iholle!
Hypotermia - Aivan kuin ylikuumeneminen, on kylmettyminenkin fretille vaarallista. Kylmettynyteläin tärisee täysin holtittomasti ja on kangistunut paikoilleen. Eläimen ikenet ja kirsu ovat kalpeat ja tassut jääkylmät. Suomessa frettiä ei saisi pitää vuorokauden ympäri ulkona talvella ja pihalla ollessa eläimelle on tarjottava esimerkiksi kankailla vuorattu kantolaatikko, jonne mennä lämmittelemään. Tarvittaessa koppaan asetetaan lämpötyyny. Jos eläin pääsee kylmettymään pahoin, on se pidettävä lämpimänä, mieluiten asettamalla eläin omaa kehoa vasten, jolloin ruumiinlämpö nostaa eläimen lämpötilaa olematta liian kuuma. Otetaan yhteys eläinlääkäriin ja toimitaan annettujen ohjeiden mukaan tilanteesta riippuen.
Nestehukka - fretti on sen verran pienikokoinen eläin, että nestehukka tulee melko nopeasti esimerkiksi ripulin takia. Eläin on väsynyt ja voimaton, virtsaneritys on vähäistä tai pahimmassa tapauksessa loppunut, niskasta nostessaessa iho ei palaa takaisin alas vaan jää aivan selkeäksi harjanteeksi. Fretti olisi hyvä viedä eläinlääkäriin, jossa lääkäri ruiskuttaa eläimelle ihon alle nestettä. Kotona kuivunutta frettiä voi hoitaa lisäämällä juomaveteen elektrolyyttejä, tarjomalla jotain maukkaampaa nestettä, kuten vaikka suolatonta kanan keitinlientä, tai lisäämällä veteen nutriplussaa. Nestehukkaa estetään pitämällä aina tarjolla puhdasta vettä ja tarjoamalla ripuloivalle eläimelle nestepitoisempaa ravintoa, esimerkiksi liottamalla nappuloita nesteessä.
Myrkytys - myrkytysoireet vaihtelevat myrkystä riippuen, mutta yleensä eläimen ikenet ja kirsu muuttuvat kalpeiksi, eläin on voimaton, tai sekavan tuntuinen. Välittömästi soitto lääkärille.